Tekstit

Joulu lähestyy

Kuva
Kahdeksanviikkoinen harjoittelu alkaa olla paketissa. Kivaa vaihtelua ja uuden oppimista. Päällimmäisenä ajatuksissa on hyvä tunnelma, joka on ollut läsnä työpäivien aikana. Jokaisen työpaikan tavoitteena olisi saada aikaan työntekijöilleen ja asiakkailleen mukava ja kotoisa olo. Jokainen työntekijä on erilainen, jokainen asiakas on erilainen. Jokaisella on vahvuutensa ja heikkoutensa, mutta erilaiset ihmiset luovat täydellisen kokonaisuuden. Hotelli OnnenTähden vastaanotossa on hyvä yhteishenki, ja siksi tämä harjoittelu on varmaan ollut niin rentouttavaa. Oppimista tapahtuu parhaiten hyväksyvässä ilmapiirissä. Eli kyllä minunkin keski-ikäiseen päähäni jotain tarttui, vaikkakin toistoja tarvittiin hyvä määrä 😉 Varausjärjestelmään tutustuminen oli yksi tavoitteeni. Nyt järjestelmä tuntuu monipuoliselta ja hetkittäin jopa selkeältä, mutta tekniikka kehittyy kovaa kyytiä, joten saa nähdä, mitä järjestelmää kä...

Mukavaa marraskuuta mennään

Kuva
Nyt alkaa olla jo kotoisa olo. Monta yksityiskohtaa on tullut tutuksi. Avainkortteja hotelliin, karavaanarialueelle, kokousvieraille... Kokousemännän tilojen kaappien liinat, kipot ja kapot. Lämmitystolpat hotellin asukkaille. Huoneiden nimet ja hinnatkin jo muistissa. Karavaanareiden tarjouskuponkien koodi. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa... Seuraavan päivän koulutuksen etukäteisvalmisteluja Iinan kanssa. Työpäivien lomassa olen hoidellut myös   koulupuolen asioita. Ei tässä nyt tarkoitus ole täysin sulkea silmiä ja korvia varsinaiselta työltä. Etsivän nuorisotyöntekijän kanssa on vaihdettu muutama sana. Kampusvisiointia. Kevään ulkomaalaisryhmien vierailujen alustavaa suunnittelua. Arboristeille harjoittelupaikkoja Belgiasta jne. Ensimmäisenä arkivapaana ajelin Tuomarniemelle. Suunnittelu onnistuu paljon sujuvammin kasvotusten. Peijuuni, kun tuo vesisade vaan tärvelee lumisen maiseman. Tavanomainen marraskuu siis. ...

Onnellisesti aloittelija

Kuva
Jes! Paluu nuoruuteen ja respatyöhön! Nuoruuden kesä- ja viikonlopputöistä  liikuntaopistolla ja retkeilyhotellissa on jäänyt kultareunuksiset muistot. Ei sillä, etteikö opettajan työkin kivaa ole, mutta nyt saan hetkeksi unohtaa murehtimiset opiskelijoiden poissaoloista ja illan viimeisten tuntien joskus tuskaisetkin ajatukset seuraavan opetuspäivän sisällöstä. Sunnuntai-iltana tuli sitten toisenlaiset haasteet... Voi vitsi, miten tällainen metsässä möyrijä saa itsensä edustavaan kuntoon? Kynnet pitäisi laittaa, mutta - too late . Meikatakin pitäisi. No, ei oo edes hyvää meikkivoidetta. Hiuksetkin erehdyin pätkäsemään. Voi, kun olis ne vanhat, tutut ja turvalliset pitkät hiukset, jotka sais laitettua helposti nutturalle. Musta työasu ja työkengät on onneksi olemassa. Mitä se ensimmäinen työviikko sitten oli? Työkavereihin tutustumista. Oman taustan kertomista. Avainkorttien tekoa. Veikkauksen pelimyy...